Toimintahäiriöinen

Se oli alkanut muuttua melko hektiseksi ja puhtaaksi sotkuksi täällä meidän talon ympärillä viime aikoina; isä on edelleen työttömänä, minulla on edelleen syyhy, ja minulla on ollut hieman enemmän vaikeuksia päästä eroon noista pienistä kiusankappaleista tällä kertaa. Kaiken huipuksi, mummo oli edelleen hirveä ämmä kaikille ympärillään. Jo viikon ajan hän on estänyt äitiäni, yrittäen parhaansa mukaan kieltää ukilta hänen Jumalan antaman oikeutensa panna omaa jälkeläistään silloin tällöin. En tiedä, mitä hänellä on äitiäni vastaan; ei ole niin, että hän ei tekisi samaa ja panisi isääni aina kun haluaa. Asiat alkoivat nopeasti riistäytyä käsistä meidän perheessä, eikä ollut kovin vaikeaa nähdä sitä, jos vain tiesi mistä katsoa. Myönnän, että olemme hieman toimintahäiriöinen joukko, mutta kuka ei näinä päivinä ole? Vanhempi veljeni Risto on pääsemässä vankilasta minä päivänä tahansa. Tiedän, että jos en pääse eroon näistä inhottavista pienistä tuholaisista, jotka ryömivät jalkojeni välissä hyvin pian, mummo ja äiti saavat kaiken hänen patoutuneen siemennesteensä, ja minä jään taas nuolemaan näppejäni, aivan kuten viime kerralla, kun hän pääsi vankilasta. En odottanutkaan häneltä paljon toimintaa heti aluksi, en mummon ja äidin takia, mutta hei…jos se oli mitä hän halusi, niin kuka minä olin seisomaan hänen tiellään? En ollut kovin huolissani siitä, sillä tiesin, että jos pääsen eroon ärsyttävistä pikku ötököistä, samalla kun äiti ja mummo ovat kiireisiä veljeni kanssa, se jättäisi isän ja ukin vapaaksi ja minulle muutamaksi päiväksi. Olen melko varma, että voin panna heidät molemmat melko hyvin koko viikonlopun ajan, jos vain saan hallintaan nämä pikku paskiaiset, jotka juoksevat häpykarvoissani. On kulunut jo jonkin aikaa siitä, kun ukki on pannut minua, joten on jo korkea aika. Ja tiedän, että minun ei tarvitse huolehtia hyvästä vanhasta isästä; hän oli aina valmis panemaan minua; isä panisi minua milloin vain. Vauvasiskoni Kaisa on synnyttämässä toisen lapsen parin viikon kuluttua; kaikki täällä, mukaan lukien hän itse, yrittävät edelleen selvittää, kenen lapsi se on. Kaisa tuntuu ajattelevan, että se on joko toisen veljemme Pekan tai yhden serkkumme, mutta kaikki täällä tietävät hyvin, että se voisi yhtä hyvin olla yksi niistä miehistä, jotka leiriytyvät ylikulkusillan alla aivan meidän kadun päässä. Sieltä hänen viimeiset kolme lastaan tulivat, joten miksi tämä olisi yhtäkkiä erilainen? Ellei tämä uusi ole valkoinen vauva, olen valmis lyömään vetoa, että mikään ei ole muuttunut. Jopa sulhaseni, setä Jari, ei tunnu panevan minua ennen kuin pääsen eroon näistä ärsyttävistä häpykärpäsistä, jotka ovat leiriytyneet pimppiini. En tiedä, kuka helvetti hän luulee olevansa näinä päivinä, ”Herra Hyväkäs” tai jotain, luulisin. Hän ei anna minun edes lähestyä häntä enää, saati panna häntä, hitto vieköön! Itsekäs pieni paskiainen! En vain tiedä, mihin tämä maailma on menossa, kun kiltti pieni huora kuten minä ei tunnu saavan edes panna enää; muistan ajan, ei niin kauan sitten, kun saatoin kävellä ulos etuovesta ja tulla raiskatuksi kahdesti matkalla bussipysäkille. Tämä naapurusto on kyllä mennyt huonoon suuntaan viime aikoina; se ei ole enää entisensä, se on varma. Et voi edes tulla pidätetyksi täällä enää, kun tarvitset huonon aterian ja kylmän paikan nukkua; en vain tiedä enää, en vain tiedä! En voi edes saada vanhaa tervetulijaa meidän paikallisessa Prismassa sormeilemaan minua hetken lounastauollaan; hän sanoo, että hänet saatetaan erottaa tai jotain, ja hän tarvitsee pienen työnsä. Huh, kuvittele sitä; mikä häviäjä hän mahtaa olla! Tiedän, että jos en saa pian kunnon toimintaa, minun on tehtävä matka kaupungin toiselle puolelle kodittomien suojaan ja pakotettava joku vanha likainen, rappeutunut paskiainen panemaan minua vastoin tahtoaan. Älä tuomitse ennen kuin kokeilet. Se meni melko hyvin viime kerralla, joten hei!………. Loppu.