It took a lot of work to set this up. Aligning the woman I was in love with into a conspiracy against her boyfriend, John, my room-mate. Playing people like chess pieces without them becoming aware is a subtle art requiring skill, patience and careful planning. This planning occupied my mind to such a degree that I never stopped to examine my own motives. I didn’t think about why I was doing it, just how it could be done. The seeds of the idea had been in place for a while. I had become Rebecca’s trusted confidante. She had revealed to me several intimate details about her and John’s sex life, including the key fact that he enjoyed cheesy bondage games. He liked to be tied up while Rebecca went down on him. ”How about blindfolds?” I asked slyly. ”Blindfolds?” Rebecca said. ”We’ve never tried that.” I already had her trust, so the next step was easy. I convinced her that I was a) gay and b) in love with John. Neither was true, not exactly, but I am after all an actor, so I was able to pull off the deception. Rebecca’s reaction to these revelations was much as I had predicted. She was not jealous, but aroused. ”Well, if you were a girl, it’d be different,” she said. ”But it’s not like you’re trying to steal him away from me, right?” ”No, absolutely not,” I assured her. ”I just want to suck his dick.” She shivered as if an electrical current had been passed through her body. ”That’s fun,” she said. ”Oh God, I bet. Tell me again . . . how, uh, big is he?” Rebecca giggled and held her hands a respectable distance apart. I whistled sharply, as if impressed. ”How thick?” She made a circle with her thumb and forefinger roughly the size of a half dollar. ”Man oh man,” I said. ”Boy’s got some meat to him.” Rebecca looked up at me with the strangest expression on her face. ”You like to do that?” ”Oh, yeah. I’m like you. An incurable cocksucker.” Rebecca shifted in her seat and crossed her legs. The room had suddenly grown uncomfortably warm for the both of us. ”Yeah,” she agreed distantly. ”That’s my favorite thing to do.” ”You know what I like?” I asked. She was going to love this. ”I like it when a guy isn’t really hard when you start, so you can feel him getting big and hard right in your mouth. That’s incredible.” Rebecca rolled her head back and gasped slightly. ”Yeah, that’s neat,” she whispered. ”But I like it when he’s just rock hard from the start. You know how sometimes they get so hard that you wonder if it’s just going to explode and you think the guy must be, like, in incredible pain. Everything sticks out, you can feel every ridge and vein and your mouth is so full.” I swooned a little. I was starting to lose my objectivity. ”It’s funny, though,” I said slowly. ”When a guy comes in your mouth, it’s always a surprise. I mean, you know it’s going to happen, but it seems like it always happens before you expect it to, and there’s always twice as much as you thought there would be. You just let your mouth fill up with this stuff that’s being pumped in there and, just for a second, you don’t know what to do with it. It seems forbidden to swallow and you have to . . . overcome something within yourself to do it. Some taboo. But, when I swallow it I . . . I don’t know, I get some pretty weird ideas.” ”Like what?” Rebecca said. ”Oh, like it’s not just his semen. Sometimes I like to think it’s a piece of his soul he’s giving up for me. Some irreplaceable element of his being. And it’s like when I eat it, I take that part of him into myself and it becomes a part of me forever.” There was a full minute of silence between us. ”Pete?” Rebecca said finally. ”Hmm?” ”Do you want to hear something strange?” ”Sure.” ”Whenever I think of you and John together, it . . .” ”It turns you on?” ”Yeah.” ”That’s not so strange, Whenever I think about me and John together, it turns me on, too.” ”Yeah, but he’s my boyfriend.” ”Don’t rub it in.” Rebecca laughed, and said: ”I wish there was a way we could share.” I couldn’t believe she said that. Here I was, sweating bullets trying to figure out how to bring that up, and then I managed to put the words right in Rebecca’s mouth without even really trying to. I think I deserve bonus points for that. ”There is a way, Rebecca,” I said. ”I’ve got a plan so crazy it might actually work.” The next night I found myself in Rebecca’s closet, waiting for them to come home so the plan could proceed. Rebecca had agreed to the scheme with surprisingly little resistance. Since I didn’t analyze even my own motives, I didn’t consider hers too closely, either. Whatever the reason, Rebecca wanted me to do this. So I waited. My mood was neutral and my mind was blank. I wasn’t wearing a watch, so time meant nothing to me. Sometime later, could have been five minutes or five hours for all I knew, I heard the front door open. John and Rebecca noisily entered the apartment. They were laughing and talking loudly and I guessed they had been drinking. That was good. That could only make this easier. In the closet, I stifled a cough and slowly flexed my right leg, which had fallen asleep. I was not impatient. I could have waited in the closet all night if necessary. Then the bedroom door opened and the light came on. I cowered into the back of the closet. The closet door had wide horizontal wooden slats. I could see out, but
—
Tämän järjestäminen vaati paljon työtä. Saada nainen, johon olin rakastunut, mukaan salaliittoon hänen poikaystäväänsä, Juhania, kämppäkaveriani, vastaan. Ihmisten pelaaminen kuin shakkipalikoita ilman, että he huomaavat, on hienovaraista taidetta, joka vaatii taitoa, kärsivällisyyttä ja huolellista suunnittelua. Tämä suunnittelu vei mieleni niin täysin, etten koskaan pysähtynyt tutkimaan omia motiivejani. En miettinyt, miksi tein sen, vaan miten se voitaisiin tehdä. Idea oli ollut mielessäni jo jonkin aikaa. Olin tullut Reetan luotetuksi uskottavaksi. Hän oli paljastanut minulle useita intiimejä yksityiskohtia hänen ja Juhanin seksielämästä, mukaan lukien tärkeän seikan, että Juhani nautti kömpelöistä sidontaleikeistä. Hän piti siitä, että hänet sidottiin, kun Reeta meni hänen kimppuunsa. ”Entä silmälaput?” kysyin ovelasti. ”Silmälaput?” Reeta sanoi. ”Emme ole koskaan kokeilleet sitä.” Minulla oli jo hänen luottamuksensa, joten seuraava askel oli helppo. Vakuutin hänelle, että olin a) homo ja b) rakastunut Juhaniin. Kumpikaan ei ollut totta, ei tarkalleen, mutta olen kuitenkin näyttelijä, joten pystyin vetämään huijauksen läpi. Reetan reaktio näihin paljastuksiin oli juuri sellainen kuin olin ennustanut. Hän ei ollut mustasukkainen, vaan kiihottunut. ”No, jos olisit tyttö, se olisi eri asia,” hän sanoi. ”Mutta et kai yritä viedä häntä minulta, eikö niin?” ”Ei, ehdottomasti ei,” vakuutin hänelle. ”Haluan vain imeä hänen kulliaan.” Hän värisi kuin sähkövirran läpi kulkiessa. ”Se on hauskaa,” hän sanoi. ”Voi luoja, varmasti. Kerro minulle uudestaan… kuinka, öh, iso hän on?” Reeta kikatti ja piti käsiään kunnioitettavan matkan päässä toisistaan. Vihelsin terävästi, kuin vaikuttuneena. ”Kuinka paksu?” Hän muodosti ympyrän peukalollaan ja etusormellaan, suunnilleen puolen dollarin kolikon kokoisen. ”Voi pojat,” sanoin. ”Pojalla on lihaa.” Reeta katsoi minua oudolla ilmeellä kasvoillaan. ”Pidätkö siitä?” ”Oi, kyllä. Olen kuin sinä. Parantumaton kullinimijä.” Reeta siirtyi istuimellaan ja risti jalkansa. Huone oli yhtäkkiä muuttunut epämukavan lämpimäksi meille molemmille. ”Joo,” hän myönsi etäisesti. ”Se on lempiasiani.” ”Tiedätkö, mistä pidän?” kysyin. Hän tulisi rakastamaan tätä. ”Pidän siitä, kun kaveri ei ole kovin kova alussa, joten voit tuntea hänen kasvavan isoksi ja kovaksi suussasi. Se on uskomatonta.” Reeta kallisti päätään taaksepäin ja huokaisi hieman. ”Joo, se on hienoa,” hän kuiskasi. ”Mutta pidän siitä, kun hän on alusta asti kivikova. Tiedätkö, kuinka joskus heistä tulee niin kovia, että mietit, räjähtääkö se ja ajattelet, että kaverilla täytyy olla, kuten, uskomaton kipu. Kaikki erottuu, voit tuntea jokaisen harjanteen ja suonen ja suusi on niin täynnä.” Pyörryin hieman. Aloin menettää objektiivisuuteni. ”Se on hauskaa, kuitenkin,” sanoin hitaasti. ”Kun kaveri tulee suuhusi, se on aina yllätys. Tarkoitan, tiedät, että se tulee tapahtumaan, mutta se tuntuu aina tapahtuvan ennen kuin odotat sitä, ja sitä on aina kaksinkertainen määrä kuin luulit. Annat vain suusi täyttyä siitä tavarasta, joka pumpataan sinne ja, vain hetkeksi, et tiedä mitä tehdä sillä. Tuntuu kielletyltä niellä ja sinun täytyy… voittaa jotain itsessäsi tehdäksesi sen. Joku tabu. Mutta, kun nielen sen, saan… en tiedä, saan aika outoja ajatuksia.” ”Kuten mitä?” Reeta sanoi. ”Oi, kuten se ei ole vain hänen siemennesteensä. Joskus pidän ajatuksesta, että se on pala hänen sieluaan, jonka hän antaa minulle. Joku korvaamaton osa hänen olemustaan. Ja kun syön sen, otan sen osan hänestä itseeni ja siitä tulee osa minua ikuisesti.” Välillämme oli täysi minuutti hiljaisuutta. ”Pekka?” Reeta sanoi lopulta. ”Hmm?” ”Haluatko kuulla jotain outoa?” ”Toki.” ”Aina kun ajattelen sinua ja Juhania yhdessä, se…” ”Se kiihottaa sinua?” ”Joo.” ”Se ei ole niin outoa, aina kun ajattelen minua ja Juhania yhdessä, se kiihottaa minuakin.” ”Joo, mutta hän on minun poikaystäväni.” ”Älä hiero sitä naamaani.” Reeta nauroi ja sanoi: ”Toivon, että olisi tapa jakaa.” En voinut uskoa, että hän sanoi sen. Tässä olin, hikoillen yrittäessäni keksiä, kuinka tuoda se esiin, ja sitten onnistuin laittamaan sanat suoraan Reetan suuhun ilman, että edes yritin kovin paljon. Mielestäni ansaitsen lisäpisteitä siitä. ”On tapa, Reeta,” sanoin. ”Minulla on suunnitelma niin hullu, että se saattaa oikeasti toimia.” Seuraavana iltana löysin itseni Reetan vaatekaapista, odottaen heidän tulevan kotiin, jotta suunnitelma voisi edetä. Reeta oli suostunut suunnitelmaan yllättävän vähällä vastustuksella. Koska en analysoinut edes omia motiivejani, en myöskään tarkastellut hänen motiivejaan kovin tarkasti. Oli mikä syy tahansa, Reeta halusi minun tekevän tämän. Joten odotin. Mielialani oli neutraali ja mieleni tyhjä. En käyttänyt kelloa, joten ajalla ei ollut minulle merkitystä. Jonkin ajan kuluttua, saattoi olla viisi minuuttia tai viisi tuntia, kuulin ulko-oven avautuvan. Juhani ja Reeta tulivat meluisasti asuntoon. He nauroivat ja puhuivat kovaan ääneen ja arvasin, että he olivat juoneet. Se oli hyvä. Se voisi vain helpottaa tätä. Vaatekaapissa tukahdutin yskän ja taivutin hitaasti oikeaa jalkaani, joka oli puutunut. En ollut kärsimätön. Olisin voinut odottaa vaatekaapissa koko yön, jos olisi ollut tarpeen. Sitten makuuhuoneen ovi avautui ja valo syttyi. Kyyristyin vaatekaapin takaosaan. Vaatekaapin ovi oli leveillä vaakasuuntaisilla puusäleillä. Näin ulos, mutta
Tiesin, että se tarkoitti myös sitä, että Juhani voisi nähdä sisään. Joten kyyristyin taakse Reetan funkyjen mustien juhlamekkojen joukkoon. En nähnyt yhtään mitään, ja ainoa mitä kuulin, oli Reetan kiireinen hengitys ja se erehtymätön pieni voihkaus, jonka hän päästää, kun suutelet hänen kaulaansa. Tunsin hetken kateuden pistoksen, mutta annoin sen mennä. ”Odota,” Reetta sanoi muutaman minuutin jälkeen. ”Minulla on yllätys sinulle.” ”Yllätys?” Juhani sanoi. Reetta poistui huoneesta ja palasi muutaman sekunnin kuluttua. Kuulin Juhanin nauravan. ”Mitä aiot tehdä sillä?” hän kysyi. ”Kesyttää minut kuin leijonan?” En kestänyt enää. Minun oli pakko nähdä, vaarasta huolimatta. Kurkistin rimojen välistä. Juhanin paita oli pois ja värisin, kun näin hänen kiinteän, alastoman vartalonsa ensimmäistä kertaa. Hänen housunsa olivat poissa ja hänellä oli yllään paisley-kuvioiset bokserit. Tumma häivähdys häpykarvoja oli kurkistanut halkiosta ja tuijotin sitä lumoutuneena. Reetta näytti myös upealta. Hänen meikkinsä oli hurmaavan suttuinen ja hänen hiuksensa sekaisin. Hän oli yläosattomissa, pukeutuneena vain lyhyeen hameeseensa ja mustiin sukkahousuihin. Hän piteli keittiötuolia. Hän asetti tuolin huoneen keskelle ja katosi näkyvistä. Kun hän palasi, hän roikotti käsirautoja yhdestä sormestaan. ”Poika, sinä pidät noista käsiraudoista, etkö pidäkin?” Juhani sanoi. ”Istu alas,” Reetta käski tiukasti. Juhani totteli, laittaen kätensä tuolin taakse niin, että hän voisi laittaa käsiraudat. Reetta juoksi taas ulos huoneesta ja palasi köyden kanssa. Köysi oli ollut minun ideani. Olin huolissani, etteivät käsiraudat riittäisi pitämään Juhania tuolissa. ”Mitä tuo on?” Juhani kysyi. ”Lisäturvallisuutta,” Reetta sanoi sitoessaan Juhanin rintakehän tuolin selkänojaan. ”Jotta et voi olla tuhma poika ja paeta.” Hän veti Juhanin bokserit pois. Juhanin penis ponnahti esiin ja osoitti taivasta kohti. Reetta sitoi Juhanin jalat tuolin jalkoihin toisella köydenpätkällä. ”Voi Jeesus, Reetta,” Juhani aneli. ”Tule tänne.” ”Shh, kulta,” hän sanoi täydellisellä vauvanukkensa äänellä. ”Ole kärsivällinen.” Hän nousi ylös ja käveli pois näkyvistä. Katselin, kun Juhani väänteli itseään kahleissaan. Reetta ilmestyi taas hänen taakseen ja sitoi paksun kangaspalan hänen silmiensä yli. Juhani, nyt silmät sidottuina, heilutti päätään raivokkaasti puolelta toiselle. ”Oi kyllä, kulta,” hän voihkaisi. ”Vielä minuutti, rakas,” Reetta kuiskasi. Hän nousi ylös ja käveli vaatekaapin ovelle. Sydämeni jyskytti kivuliaasti rinnassani. Vereni oli kuuma pelosta ja odotuksesta. Vapisin hallitsemattomasti. Ensimmäistä kertaa ajattelin, mitä aioin tehdä, todellisena asiana. Kaikki suunnitelmani tuntuivat hypoteettisilta, nyt kun kohtasin kiistattoman todellisuuden siitä, mitä olin itselleni järjestänyt. Oli liian myöhäistä perääntyä. Reetta avasi vaatekaapin oven. Hän näytti yhtä pahalta kuin minä tunsin. Impulsiivisesti suutelin häntä. Sitten laskeuduin polvilleni Juhanin eteen. ”Reetta?” hän sanoi. Jähmetyin kauhusta. Olin melkein vastannut hänelle. Katsoin alas hänen penikseensä, joka osoitti kasvojani kohti kuin taikavarpu. Se oli yhtä aikaa tuttu kuin omani ja vastenmielisen vieras. Hän oli huomattavasti suurempi kuin minä. Tämä löytö oli sekä jännittävä että hämmentävä. Hän oli siinä tilassa, jonka Reetta oli minulle aiemmin kuvannut; niin kova, että hän sykki. Tiesin miltä se tuntui, paine niin voimakas ja herkullinen, että se oli melkein sietämätöntä. Tiesin miltä tuntuisi, kun lämmin suu kietoutuisi sen ympärille. ”Missä olet?” Juhani sanoi, saaden minut jähmettymään kauhusta uudelleen. Hengitin syvään ja hiljaa, kunnes pelko hälveni päästäni. Kumarruin eteenpäin ja nuuhkaisin. Hänen innokkaan peniksensä yllättävä myskinen tuoksu herätti outoja mielleyhtymiä. Nuolaisin huuliani. Oli aika. Suutelin hänen peniksensä päätä, hivellen huuliani hitaasti edestakaisin sen kärjen yli. Juhani värisi, ja tämä värinä kulki hänen ruumiistaan minun lävitseni. Vetäydyin taaksepäin. Se oli liikaa. Juhani nytkäytti lantiotaan raivokkaasti, työntäen itseään sokeasti eteenpäin. Tajusin, kuinka helppoa se olisi, avasin suuni ja hän liukui sisään. Aluksi toisen miehen ihon täyttämä suuni oli niin järkyttävä tunne, että melkein oksensin. Suljin silmäni ja yritin keskittyä, mutta Juhani jatkoi työntämistä, nussien suutani, kuin yrittäen tukehtua minut. Aloin taas panikoida. Halusin laittaa käteni hänen lantiolleen, jotta hän lopettaisi, mutta pelkäsin, että hän huomaisi etten ollut Reetta, jos koskettaisin häntä. Halusin oksentaa. Halusin juosta. Halusin maata ja sulkea silmäni ja unohtaa kaiken tämän hulluuden. Mutta sen sijaan imin. Juhani rauhoittui heti, tuli paikalleen. Panikkini hälveni hitaasti. Tämä oli paljon siedettävämpää. Imin häntä kuin kovaa karkkia. Hän väänteli hieman ja voihkaisi ääneen. Nyt pystyin keskittymään siihen, mitä tein. Aloin tehdä hyvin tietoista Reetan imitaatiota, muistaen, kuinka hän oli tehnyt tämän minulle. Laitoin huuleni hänen hampaidensa päälle ja liikuttelin päätäni ylös ja alas hänen päällään, kieleni juosten hulluna hänen kullinsa kaikkien harjanteiden ja kyhmyjen yli. ”Voi Jumala,” Juhani voihkaisi. Tämä ruokki haluani. Menin häneen nopeammin, imen ja nuollen hullun innokkaasti, heiluttaen päätäni huimaavalla nopeudella. Juhani kaarsi selkäänsä tuolissaan ja työnsi syvemmälle suuhuni, melkein kurkkuuni asti. Hidasta, sanoin itselleni. Reetta tekee tämän mukavan hitaasti. Joten hidastin melkein pysähdyksiin, kiristäen suutani hänen ympärillään ja tehden tuskallisen hitaita ympyröitä kielelläni hänen päänsä ympärillä. Sitten lopetin. Pidin vain kiinni.
hän suussani ja tunsin hänen nytkähdyksensä. ”Riikka,” Juhani huokaisi. Päässäni olin hän. Yritin kuvitella, mitä ajatuksia hänen päässään saattaisi liikkua, kun hän tekee tämän, ja yritin tehdä niistä ajatuksista omiani. Rakastan sinua niin paljon, Juhani, onko tämä hyvä? onko tämä hyvä sinulle? teenkö tämän mukavaksi sinulle? Petteri oli poissa. Olin nyt Riikka. Tunsin hänen ilonsa koskettaessani yhtä kauniista ihmisistä, lämpimänä ja täynnä, koska olin nyt Juhanin maailman keskipiste. Olin nyt kaunis. Kauneudesta ruokkiminen tekee kauniiksi, koska voin tehdä tämän yhtä hyvin kuin kauniit tytöt. Paremminkin, koska rumat tytöt kuten minä ovat parhaita rakastajia. Minulla ei ole rakkautta itseäni kohtaan, joten voin antaa kaiken rakkauteni hänelle. Tiedän, että hän tarvitsee minua nyt, vaikka hän ei oikeasti tarvitsekaan minua ollenkaan. Anna minulle kauneutesi, Juhani. Anna minulle sielusi. Rakastaja . . . Olen sinun pikku tyttösi. Tee minusta pikku tyttösi. Tunsin hänen ensimmäisen kouristuksensa ja tiesin, että se oli tapahtumassa, mutta aivan kuten olin kuvitellut, se oli liikaa, liian pian. Nielurisani kylpivät Juhanin orgasmin ensimmäisissä maitomaisissa suihkuissa. Sitten tuli toinen . . . ja vielä yksi. Se oli tahmeaa ja suolaista ja paksua. Tunsin sen virtaavan viskoosisena virtana hänen peniksensä varressa. Avasin silmäni ja olin järkyttynyt ympäristöstäni. Suuni oli täynnä, mutta silti hyytelömäinen neste virtasi sisääni. Muutaman sekunnin ajan en ollut varma, kuka olin, järkytys oli niin suuri. Osa minusta oli yhä Riikka, mutta osa minusta oli vain hämmentynyt ei-kukaan, jolla oli suu täynnä spermaa. Sitten nielaisin ja lämmin lima valui kurkustani vatsaani. Imeskelin Juhania, kunnes hän oli valmis, lypsin hänet kuivaksi, koska tiesin, että niin Riikka teki. Nousin ylös. Riikka seisoi makuuhuoneensa oven luona, viittoen minua tulemaan luokseen. Hän tarttui minuun hiljaa ja veti minut olohuoneeseen. Suljimme oven ja jätimme Juhanin sidottuna istumaan paikalleen. Hän heitti minut sohvalle. Housuni vedettiin töykeästi alas ja Riikka istuutui syliini. Hän oli niin märkä siellä alhaalla, että tuskin tunsin, kun liu’uin sisään. Ei ollut lainkaan kitkaa. Mutta hän oli niin kuuma . . . ”Rakastan sinua, Petteri,” hän kuiskasi. ”Rakastan sinua.” Hän suuteli minua nälkäisesti ja tiesin, että hän yritti maistaa häntä huuliltani. Hän keinui edestakaisin sylissäni enintään kolme kertaa ennen kuin räjähdin hänen sisäänsä, täyttäen hänet kuten Juhani oli täyttänyt minut. Hän jatkoi keinumista, kunnes olimme molemmat tyhjentyneet. ”Rakastan sinua,” hän sanoi jatkuvasti, suudellen minua ympäri kasvojani. ”Oi, Petteri, rakastan sinua.” Kaikki oli ohi.