Tämä on minun maailmani, jossa mitä tahansa voi tapahtua, ei faktaa vaan fiktiivinen tarina. Olen irlantilais/italialaista syntyperää, joten varoitan nyt, että virheitä tulee olemaan. Jos olet yksi niistä pilkunviilaajista, ehdotan, että löydät toisen tarinan luettavaksi. Nautin rakentavasta kritiikistä, mutta jos aiot olla ilkeä, älä sano mitään. Kiitos! Nimeni on Remo Virtanen, olen kolmekymmentäkahdeksan vuotta vanha, 188 cm pitkä ja painan 111 kg, enkä juuri omaa kehonrasvaa, sillä se on enimmäkseen lihasta. Näytän siltä, että voisin pelata rugbyä ja pelasin sitä yliopistossa. Käyn kuntosalilla neljä kertaa viikossa ja otan jujutsu-tunteja siinä välissä. Tulen keskiluokkaisesta perheestä, jolla ei ollut paljon, joten tein kahta työtä päästäkseni yliopistoon. Pääaineeni oli tietojenkäsittelytiede. Opettaja, joka opetti kurssia, piti minusta ja tarjoutui opettamaan minulle koodausta tietokoneille vastineeksi siitä, että autoin häntä kunnostamaan taloaan ja tekemään pihatöitä. Se osoittautui win/win-tilanteeksi minulle, sillä loin muutamia ohjelmia suurille yrityksille, jotka tekivät niiden järjestelmistä immuuneja kaikille hyökkäyksille muilta yrityksiltä, jotka yrittivät varastaa niiden salaisuuksia, samalla jäljittäen hyökkäyksen lähteen takaisin hyökkäyksessä käytettyyn tietokoneeseen. Valmistuessani olin 12 miljoonan dollarin arvoinen, myin ohjelmat suurille yrityksille, mutta pidin oikeudet koodiin, koska sitä piti päivittää aika ajoin pysyäkseni pelin edellä. Nyt olen 38-vuotias ja olen ollut naimisissa kolme kertaa. Avioerojeni syynä oli isosiskoni Janet, joka ei osannut pitää suurta suutaan kiinni! Selitän, kun olin pieni, kasvoin naapurustossa, jossa leikkikaverini olivat enimmäkseen tyttöjä. Jenny Laine oli yksi, johon olin ihastunut, olimme naapureita ja olimme yhdessä koko ajan kasvaessamme. Leikimme hänen Ken- ja Barbie-nukeillaan, kunnes hänen koiransa söi Kenin ja meillä oli jäljellä vain hänen Barbiet. No, yksi asia johti toiseen ja Jenny pyysi minua kokeilemaan yhtä hänen mekoistaan. Janet löysi minut mekossa leikkimässä Jennyn nukeilla ja huusi äidilleni, ”Löysin hänet, äiti, hän näyttää niin söpöltä mekossaan leikkimässä nukeillaan!” tarpeeksi kovaa, jotta koko kortteli kuuli. Olimme pieniä lapsia emmekä tienneet, mitä teimme väärin. Seuraavien vuosien ajan hän nolasi minut kaikkien ystäviensä edessä kysyen, löysinkö mekon, josta pidin, tai jotain sellaista. Hän ja hänen ystävänsä nauroivat sille, ja joskus syntymäpäivänäni hän kääri sen vuoden Barbien ja antoi sen minulle lahjaksi. Kun olin kymmenen, minut lähetettiin mummon ja vaarin luo vuodeksi, koska hän osti minulle ’Barbien unelmakodin’ ja otti kuvan, kun avasin sen, ja laittoi sen Facebook-tililleen kuvatekstillä ’Pikkuinen sai syntymäpäivätoiveensa!’ Kaksi päivää myöhemmin kostin, hän istui ystäviensä kanssa olohuoneessa näyttäen heille kaikkia kuvia. Menetin malttini, pysyin rauhallisena, otin isän antaman pesäpallomailan ja kävelin sohvan taakse, jolla hän istui, ja yhdellä kunnarin arvoisella heilautuksella osuin hänen päänsä takaosaan. Hänen ystävänsä juoksivat kirkuen talosta ja käyttäen sanoja, joita olin kuullut isäni käyttävän, kävelin kuistille, äitini oli naapurikuistilla, kun huusin, ”Hei äiti, tuo saatanan ämmä tarvitsee ambulanssin!” He eivät olleet koskaan sanoneet mitään siskolleni, kun hän jatkoi kiusaamistaan, joten en ajatellut sen olevan väärin ja lähdin pelaamaan pesäpalloa ystävieni kanssa. Mutta kun palasin kotiin muutaman tunnin kuluttua, kävelin taloon ja ilman varoitusta äitini löi minua niin kovaa, että verta tuli ja tunsin jotain murtuvan suussani. Sitten isäni juoksi huoneeseen ja löi minua niin kovaa, että kuulin ja tunsin pään sivun räjähtävän ja kaikki meni mustaksi. Kun tulin tajuihini, olin sairaalassa, jossa minulla oli vakavasti nyrjähtänyt niska, murtunut leuka, silmäkuoppa murtunut kahdesta kohdasta ja olin menettänyt muutamia hampaita. Lääkäri ja hoitaja tarkistivat minua, huomasin äidin ja isän olevan myös huoneessa. Aloin heilua ja yrittää nousta ylös suojellakseni itseäni. Hoitaja otti ruiskun ja pisti sen vasempaan käsivarteeni kiinnitettyyn IV-putkeen. Juuri kun pimeys valtasi minut, kuulin lääkärin sanovan, ”Teidän kahden on parasta lähteä nyt eikä palata ennen kuin sanon, että voitte!” Heräsin ja huomasin, että kolme päivää oli kulunut ja vain vaarini oli huoneessa kanssani. Hän näki minut hereillä ja avasi oven kutsuen lääkäriä, sitten astui sänkyni viereen ja sanoi, ”Sinä asut nyt meidän kanssamme, yritä unohtaa tämä paska ja keskity paranemiseen.” Isovanhemmillani oli 30 hehtaarin maatila ja heti kun minut vapautettiin, menin sinne. Työskentely maatilalla auttoi minua käsittelemään paljon kertynyttä vihaani, joten koulun jälkeen menin suoraan töihin, vaikka leukani oli edelleen langoissa. Kolmen kuukauden kuluttua he poistivat leukaani koossa pitävät langat ja korvasivat puuttuvat hampaat implanteilla ja langoittivat minut uudelleen kuukaudeksi. Kun valmistuin lukiosta, olin kasvanut kooltani ja saanut tarpeeksi lihaksia kovasta työstä. Nyt olin voima, johon oli laskettava. Valmistujaisjuhlissani vanhempani ilmestyivät, mutta pysyivät poissa.
minut syrjään ja sanoi: ”Poika, anteeksipyyntöjä ei koskaan ole tarpeeksi korjaamaan tapahtunutta, mutta sinun täytyy päästää irti vihasta tai se syö sinut elävältä loppuelämäsi ajan ja pidättelee sinua aina. Päästä irti ja elä elämäsi parhaaksi katsomallasi tavalla.” Sitten hän antoi minulle karhunhalauksen ja kuiskasi korvaani: ”Olet se poika, joka minun olisi pitänyt saada!” Nyökkäsin, otin kolme olutta ja kävelin vanhempieni luo. Huomasin olevani neljä tuumaa isompi kuin isäni ja melkein viisitoista tuumaa isompi kuin äitini. Isä alkoi pyytää anteeksi, kun annoin heille kummallekin oluen ja sanoin, etteivät koskaan mainitsisi asiaa enää. Äitini kysyi, oliko minulla avaajaa, koska kierrettävät korkit eivät olleet vielä olemassa. Otin hänen oluensa ja napsautin korkin irti peukalollani, ja tein saman isälleni. Kun juhlat olivat ohi, isovanhempani antoivat minulle kirjekuoren. Isoäiti sanoi: ”Meillä ei ole rahaa lähettää sinua yliopistoon, mutta meillä on muutamia ystäviä, jotka ovat velkaa meille muutaman palveluksen.” Sitten hän hyppäsi tuolille, antoi minulle halauksen ja suukon, ”Tee meidät ylpeiksi, Remo!” Sisällä oli hyväksymiskirje Helsingin yliopistoon ja 10 000 dollarin sekki aloitusta varten. Kaikki mitä pystyin tekemään, oli halata häntä, kun kyyneleet alkoivat täyttää silmäni. Laskin hänet alas ja halasin isoisääni karhunhalauksella, kertoen kuinka paljon rakastin heitä. Sitten lähdin vanhempieni kanssa sanomaan hyvästit muulle perheelleni ja aloittamaan matkani länteen. Ostin hyvän käytetyn auton ja lähdin viikko sen jälkeen, kun palasin. En ollut yllättynyt, että siskoni ei ollut koskaan paikalla ennen lähtöpäivääni. Hän oli hieman nöyrempi ja pyysi anteeksi, että oli aina nöyryyttänyt minua nuorempana. Valmistuin kunniamaininnoin. Valitettavasti isovanhempani eivät koskaan nähneet minun valmistuvan, sillä he kuolivat, kun heidän autonsa törmäsi viljaa kuljettaneeseen rekkaan, jonka kuljettaja oli humalassa. Tapailin söpöä vaaleaa tyttöä, jolla oli lantiolle ulottuvat hiukset ja tiimalasivartalo DD-rinnoilla Stanfordissa. Menimme naimisiin heti valmistumisen jälkeen ja ostimme kolmen makuuhuoneen talon, jossa oli iso takapiha. Hän oli kaunis hääpuvussaan. Vietimme häämatkamme Havaijilla. Hän katsoi minua smaragdinvihreillä silmillään, kun olimme viettäneet viimeiset kolme tuntia rakastellen, ja sanoi: ”Tiedän, että olet crossdresser, ja mielestäni se on niin kuumaa! Joten menin tänään ostoksille ja ostin sinulle kaiken, mitä tarvitset harrastuksesi jatkamiseen. Kun saamme sinut vahattua ja opetamme sinulle, miten meikata oikein, voimme mennä klubeille, jotka palvelevat kaltaisiasi ihmisiä, jotta voimme pitää hauskaa ja voit ’antaa hiustesi hulmuta’ ja nauttia itsestäsi!” Sitten hän hyppäsi sängystä ja meni vaatehuoneeseensa ja tuli ulos neljän mekon ja parin peruukin kanssa. ”Tule kulta, valitse suosikkisi, ja laitetaan sinut kauniiksi!” En voinut sanoa mitään, katsoin häntä vain kuin hän olisi menettänyt järkensä! ”En ole crossdresser, enkä halua olla. Jos se on sinun fantasiasi, voit unohtaa minut siitä!” Hän jatkoi: ”Ok kulta, meidän ei tarvitse aloittaa syvästä päästä, aloitamme vain vähitellen, niin kukaan ei ole viisaampi. Kolme ystävääni, jotka myös pitävät sitä kuumana, tulevat huomenna, jotta voimme aloittaa sinut näyttämään siltä tytöltä, jonka tiedän haluavasi olla!” ”Voit unohtaa sen!” sanoin ja käännyin nukkumaan. Heräsin tunteeseen, että joku leikki jalkojeni kanssa. Kun aamun sumu alkoi hälvetä, katsoin alas ja näin mustahiuksisen naisen maalaavan varpaankynsiäni. Vaimoni ja kaksi hänen ystäväänsä laittoivat rintaliivi- ja alushoususettiä, jossa oli yhteensopiva sukkanauha! Yksi vaimoni ystävistä kertoi hänelle, että hän oli pukeutunut vuosia ja että oli parasta aloittaa pienestä ja sitten rakentaa, jos joku oli kieltämässä todellisen itsensä. Menin täysin sekaisin ja potkaisin naisen pois jaloistani, sitten nousin ylös ja tartuin häneen ja kahteen muuhun ja heitin heidät ulos makuuhuoneesta. Sitten vaimoni löi minua jollain ja menin polvilleni, samalla kun hän huusi minulle kuinka sekaisin olin ja ettei koskaan saisi kohdella hänen ystäviään niin! Tartuin häntä vyöstä ja kauluksesta ja saatoin hänet ulko-ovelle, jotta hän voisi olla ystäviensä kanssa, jotka pelkäsivät autojensa luona. Tiesin, ettei hänellä ollut avaimiaan mukanaan, joten lukitsin oven ja menin yläkertaan ja avasin makuuhuoneen ikkunan, joka oli etupihalle päin. Aloin heittää ulos hänen tavaroitaan, antaen niiden pudota minne sattui. Joku soitti poliisille ja he saapuivat hetkessä. Otettuaan lausunnot vaimoltani ja hänen kolmelta ystävältään, he lähestyivät etuovea ja koputtivat, kehottaen minua avaamaan oven. Tein niin ja he ryntäsivät sisään taloon olettaen, että olin aseistettu ja saattaisin vahingoittaa jotakuta. Kerroin heille, mitä oli tapahtunut. Näytin heille varpaankynteni ja olkapääni. He kysyivät, tiesinkö vuotavani verta, ja sanoin, etten tiennyt, koska adrenaliinini oli ilmeisesti noussut, joten en tuntenut mitään. He istuttivat minut sohvalle, jotta voisin rentoutua, kunnes ambulanssi saapuisi. Juuri ennen sen saapumista, mies tuli ovesta ja esitteli
itseään. ”Herra, nimeni on etsivä Juhani Manninen, olen puhunut naisten ja ulkopuolella olevien poliisien kanssa, joten nyt haluan sinun kertovan minulle, mitä tapahtui,” kerroin hänelle, mitä oli tapahtunut, ja pyysin häntä menemään yläkertaan makuuhuoneeseen ja katsomaan itse. Hän tuli alas 15 minuuttia myöhemmin, kiillotusainetta ja alusvaatteita erillisissä pusseissa. Hän istuutui tuoliin minua vastapäätä ja kysyi, haluanko nostaa pahoinpitelysyytteet neljää naista vastaan, kun ensihoitajat pysäyttivät verenvuodon ja valmistelivat minut kuljetettavaksi sairaalaan. Sanoin, ”Kyllä, ehdottomasti!” He lukitsivat talon ja veivät minut sairaalaan tarkastettavaksi. Kuusi viikkoa myöhemmin sain avioeropaperit, voitteko kuvitella! Seuraavat kaksi avioliittoani päättyivät samalla tavalla kuin ensimmäinen samoista syistä. Pyysin asianajajaani ottamaan yhteyttä kaikkiin kolmeen ex-vaimooni kysyäkseen, mikä sai heidät tekemään, mitä tekivät. Kaikki kolme sanoivat samaa. Polttareissaan he olivat kutsuneet siskoni, joka oli humalassa ja lipsautti lapsuuden tapahtumastani, ja pyysi heitä olemaan kertomatta kenellekään hänen paljastuksestaan. Joten tässä seison kattohuoneistossani rakennuksen huipulla, jonka olin rakentanut yritykselleni. Katselen lasiseinäni läpi kaupunkia alapuolellani. Olin nyt 250 miljoonan dollarin arvoinen. Nykyinen vaimoni tarttui minuun takaapäin käsillään. ”Haluan, että rakastelet minua tässä niin, että koko kaupunki voi katsella meitä.” Käännyin ympäri ja revin vaatteet hänen yltään, sitten istutin hänet pöytäni kulmalle, kun polvistuin ja otin hänen kuuden tuuman kalunsa suuhuni ja palvoin hänen kaluaan ja kiveksiään suullani ja kielelläni. ”Juo spermani, kulta, jotta voin panna tiukkaa persettäsi ja tehdä kaiken paremmaksi!” Näetkö, olen biseksuaali, ja vaikka en koskaan ollut transsukupuolinen, en koskaan sanonut, etten nauttisi hyvännäköisen naisen iloista, joka oli! Ja kuten lupasin isovanhemmilleni, päästin irti vihastani. Ostin heidän yrityksensä vain voidakseni erottaa jokaisen niistä paskiaisista! Joten kun he soittivat minulle pyytääkseen apua, lupasin heille, että perustaisin heille oman yrityksen. Käyn heidän luonaan aina, kun olen kaupungissa. Mutta he vain kysyvät minulta samaa vanhaa asiaa. ”Haluatko ranskalaiset perunat Whopperisi kanssa?”